Tekstit

Työnhaun jälkitunnelmat

Kuva
Aloitin työnhaun kesäkuun alussa ja päätin sen, saaden työpaikan, heinäkuun alussa. Työhakemuksia lähetin yhteensä 19 kappaletta. Puheluita tuli 22, jotka kaikki koskivat tavalla tai toisella neljää hakemaani työpaikkaa. Siis 19 hakemani työpaikan joukossa oli neljä sellaista, jotka johtivat puhelinsoittoon ja tapaamiseen.  Jokaisessa näissä neljästä työstä oli jollain tavalla jonkinlainen työnvälitysfirma mukana. Joko osan prosessista tai loppuun asti. Työsuhde, johon lopulta päädyin, solmittiin ilman työnvälitysfirmaa - he olivat vain avustamassa rekrytointia.  Viiden viikon aikana kävin kuudessa haastattelussa, joissa kolmessa katsottiin todistuksia ja kolmessa ei katsottu. Ne jotka katsoivat todistukseni lukivat tai silmäilivät läpi edellisen työtodistukseni (joka oli kansiossani ensimmäisenä, vaikkakaan ei ollut viimeisin tapahtuma elämässäni, olinhan vasta valmistunut maisteri) ja pläräsivät kolmesta neljään sivua koulutodistuksia. Kukaan ei syynännyt läpi kaikkia kansioni pap

Viides työnhakuviikko

Kuva
Odotin maanantaiaamun haastattelua innolla. Yritys, tehtävät ja sijainti olivat parhaat mahdolliset. Sunnuntai-iltana olin miettinyt mahdollisia kysymyksiä ja sitä, miten luontevimmin niihin vastaisin. Haastattelu meni hyvin ja onnistuin esittämään sellaisia kysymyksiä, joista haastattelijakin innostui. Jäin odottamaan soittoa. Tiistaille olin sopinut taas uuden haastattelun. Sekin meni ihan hyvin, paitsi en oikeastaan ollut kiinnostunut tehtävästä, koska se sisälsi joka introvertin inhokkia - asiakaspalvelua. Haastattelussa mieleeni juolahti myös uusi ajatus: mistä erottaa hyvän ja huonon haastattelun. Hyvä haastattelu on, ainakin omasta mielestäni, vuorovaikutusta ja tutustumista. Huono haastattelu, johon tämän tiistain haastattelun ehkä kallistaisin, sisälsi powerpoint-slaideja ja fläppitauluun tuhertelua. Mielestäni aivan turhaa ajantuhlausta. Yritys pitäisi pystyä esittelemään selkeästi ja nopeasti alle kymmenessä minuutissa. Nyt siihen meni yli 20 minuuttia.  Tiistain haast

Neljäs työnhakuviikko

Kuva
Juhannuksen jälkeen lähetin maailmalle kaksi uutta työhakemusta. Edellisenä maanantaina olin käynyt henkilöstövuokrausfirman haastattelussa ja siitä soitettiin nyt takaisin. Suureksi ihmetyksekseni puhelu ei koskenut seuraavaa haastattelua, vaan sitä, että saako paperini laittaa eteenpäin työtä tarjoavaan yritykseen. Ihmettelin tätä suuresti, koska olin olettanut, että paperini olisi lähetetty eteenpäin jo aikapäiviä sitten. Tästä samaisesta työstä soitettiin kuitenkin myöhemmin uudestaan, nyt aiheena oli työhaastattelu varsinaisessa työpaikassa. Sen sovin seuraavalle maanantaille. Lähetetyn työhakemuksen ja kakkoskierroksen haastattelun väliin oli siis syntymässä viiden viikon mitta. Eräästä määräaikaisesta työstä (4 kk) soitettiin myös. Valitettavasti en tullut valituksi. Oikeastaan hyvä näin, koska työjakso olisi siis ollut vain sen neljä kuukautta, jonka jälkeen olisin taas joutunut hakemaan työtä. Työtehtäviä olisi ollut ruhtinaallinen yksi ja työmatka olisi ollut yhteen suuntaa

Mitä mukaan työhaastatteluun?

Kuva
Tärkeintä onnistuneessa työhaastattelussa on se, että olet valmistautunut haastatteluun ottamalla selvää yrityksestä ja hakemastasi työtehtävästä, sekä tehnyt itsellesi selväksi, miksi haet tehtävään ja miksi sinun tulisi saada kyseinen työ. Näiden lisäksi, ennen jokaista haastattelua varmista, että sinulla on mukana kaikki mitä tarvitset.  Osoite. Jos et ole 100% varma siitä, minne olet menossa ota mukaasi ohjeet, miten pääset haastattelupaikalle. Jos sovit tapaamisesta puhelimitse, kirjoita ylös osoite, mahdollisesti mihin kerrokseen menet ja ota ylös myös haastattelijan puhelinnumero, jos ohjeista huolimatta satut vielä eksymään. Älä missään nimessä ole myöhässä. Jos käytät julkista liikennettä, älä ota viimeisintä mahdollista bussia, junaa tai metroa, ihan siltä varalta, että liikenne ei kuljekaan niin kuin pitäisi. Saavu siis ajoissa, mieluusti 10-15 minuuttia ennen haastattelua.  Henkilökortti. Joissakin haastattelutilanteissa vaaditaan tunnistautumista, jolloin ota mukaasi h

Kolmas työnhakuviikko

Kuva
Maanantai aamuksi oli sovittu haastattelu. Olin väsynyt ja henkisesti hieman sekaisin - tämä ei liittynyt suoranaisesti työnhakuun. Haastattelu ei mennyt hyvin. En jaksanut keskittyä ja haastattelija (henkilöstövuokrausfirman edustaja) ei näyttänyt tietävän mitään taloushallinnon alasta. Haastattelun jälkeen oli hiljaista. Kukaan ei soittanut, eikä laittanut sähköpostia. Edellisen viikon varmaksi pitämästäni työstä ei myöskään kuulunut mitään.  Ajattelin alakuloisuuteni johtuvan siitä, että en ollut enää aktiivinen hakija vaan odotin, että minuun otetaan yhteyttä. Toimin aina proaktiivisesti ja olen itseohjautuva, joten se, että minun täytyy odottaa rekrytoinnin etenemistä ei sovi minulle ollenkaan. Odottelussa kärjistyy se tosiasia, että olen toisten ihmisten tekemien päätösten armoilla, ja koen siitä voimattomuutta. Lohdutukseksi join kahvia kahvilassa ja katselin ihmisiä.  Tunnelmaa latisti hieman myös juhannus ja tieto siitä, että monet jäävät kesälomalle, kun itsellä ei ole e

Toinen työnhakuviikko

Kuva
Viikko alkaa vauhdikkaasti. Ennen kuin saan itseni sängystä ylös, puhelin soi. Sunnuntaina, siis edellisenä iltana lähettämäni hakemus on herättänyt kiinnostusta. Soittaja on henkilöstövuokrausfirmasta ja vuokraajalla on kiire saada työntekijöitä. Sovimme tapaamisen samalle päivälle klo 13. Otsaan nousee hiki ja naamalle tulee virnistys. Niin ja miten niihin haastatteluihin oikein valmistauduttiinkaan...? Viikon saldoksi muodostui kaksi lähetettyä hakemusta. Halusin katsoa mitä vastauksia saan jo lähetettyihin hakemuksiin, joten hillitsin hieman hakemusintoani. Maanantaiaamun puhelun lisäksi puheluita tuli viikon aikana vielä viisi. Näistä yksi oli puhelinhaastattelu. Kasvokkain tehtyjä haastatteluja oli yhteensä kolme. Ja yksi sähköposti, jossa kerrottiin, että valitettavasti valinta ei osunut minuun. Jokaiseen haastatteluun menin samoilla vaatteilla, koska halusin tuntea itseni mukavaksi ja minimoida vaatteiden valinnan vaivan. Vaatevalintani haastatteluihin oli mustat kapealahke

Ensimmäinen työnhakuviikko

Kuva
Ensimmäinen työnhakuviikko takana. Saldona 14 lähetettyä hakemusta, joista yksi avoin hakemus. Työpaikkoja haettu LinkedInistä, Oikotieltä ja Monsterista. Vastauksia kaksi. Ensimmäinen vastaus avoimeen hakemukseen, jossa todetaan, että ei ole töitä tarjolla - turha hakea avoimella hakemuksella. Toinen vastaus kiittää mielenkiinnosta, mutta koska hakuaika alkoi jo viikko sitten, osa hakijoista on jo haastateltu.  Seuraavaan työnhakuviikon taktiikka: hakemuksia vain juuri avautuneisiin työnhakuilmoituksiin ja turha raapustella avoimia hakemuksia. Hakemustekstiin voisi tehdä myös joitakin muutoksia. Koska kun vielä ei tärpännyt, hakemus ei siis ollut ihan vielä täydellinen. Ei hätää, ei stressiä, tässä oppii koko ajan ja tämä on ihan kivaa.  Työnhaku on minusta, ainakin vielä, ihan kivaa. Koska vaikka, olenkin vaatimaton, työnhaun itsekehuskelu ja oman erinomaisuuden mainostaminen on jollain kierolla tavalla kivaa. Opiskeluaikana keskityt opiskelemaasi aiheeseen, töissä keskityt yrity