- Hyphen -

Tärkeintä onnistuneessa työhaastattelussa on se, että olet valmistautunut haastatteluun ottamalla selvää yrityksestä ja hakemastasi työtehtävästä, sekä tehnyt itsellesi selväksi, miksi haet tehtävään ja miksi sinun tulisi saada kyseinen työ. Näiden lisäksi, ennen jokaista haastattelua varmista, että sinulla on mukana kaikki mitä tarvitset.  Osoite. Jos et ole 100% varma siitä, minne olet menossa ota mukaasi ohjeet, miten pääset haastattelupaikalle. Jos sovit tapaamisesta puhelimitse, kirjoita ylös osoite, mahdollisesti mihin kerrokseen menet ja ota ylös myös haastattelijan puhelinnumero, jos ohjeista huolimatta satut vielä eksymään. Älä missään nimessä ole myöhässä. Jos käytät julkista liikennettä, älä ota viimeisintä mahdollista bussia, junaa tai metroa, ihan siltä varalta, että liikenne ei kuljekaan niin kuin pitäisi. Saavu siis ajoissa, mieluusti 10-15 minuuttia ennen haastattelua.  Henkilökortti. Joissakin haastattelutilanteissa vaaditaan tunnistautumista, jolloin ota mukaasi h

Maanantai aamuksi oli sovittu haastattelu. Olin väsynyt ja henkisesti hieman sekaisin - tämä ei liittynyt suoranaisesti työnhakuun. Haastattelu ei mennyt hyvin. En jaksanut keskittyä ja haastattelija (henkilöstövuokrausfirman edustaja) ei näyttänyt tietävän mitään taloushallinnon alasta. Haastattelun jälkeen oli hiljaista. Kukaan ei soittanut, eikä laittanut sähköpostia. Edellisen viikon varmaksi pitämästäni työstä ei myöskään kuulunut mitään.  Ajattelin alakuloisuuteni johtuvan siitä, että en ollut enää aktiivinen hakija vaan odotin, että minuun otetaan yhteyttä. Toimin aina proaktiivisesti ja olen itseohjautuva, joten se, että minun täytyy odottaa rekrytoinnin etenemistä ei sovi minulle ollenkaan. Odottelussa kärjistyy se tosiasia, että olen toisten ihmisten tekemien päätösten armoilla, ja koen siitä voimattomuutta. Lohdutukseksi join kahvia kahvilassa ja katselin ihmisiä.  Tunnelmaa latisti hieman myös juhannus ja tieto siitä, että monet jäävät kesälomalle, kun itsellä ei ole e

Viikko alkaa vauhdikkaasti. Ennen kuin saan itseni sängystä ylös, puhelin soi. Sunnuntaina, siis edellisenä iltana lähettämäni hakemus on herättänyt kiinnostusta. Soittaja on henkilöstövuokrausfirmasta ja vuokraajalla on kiire saada työntekijöitä. Sovimme tapaamisen samalle päivälle klo 13. Otsaan nousee hiki ja naamalle tulee virnistys. Niin ja miten niihin haastatteluihin oikein valmistauduttiinkaan...? Viikon saldoksi muodostui kaksi lähetettyä hakemusta. Halusin katsoa mitä vastauksia saan jo lähetettyihin hakemuksiin, joten hillitsin hieman hakemusintoani. Maanantaiaamun puhelun lisäksi puheluita tuli viikon aikana vielä viisi. Näistä yksi oli puhelinhaastattelu. Kasvokkain tehtyjä haastatteluja oli yhteensä kolme. Ja yksi sähköposti, jossa kerrottiin, että valitettavasti valinta ei osunut minuun. Jokaiseen haastatteluun menin samoilla vaatteilla, koska halusin tuntea itseni mukavaksi ja minimoida vaatteiden valinnan vaivan. Vaatevalintani haastatteluihin oli mustat kapealahke

Ensimmäinen työnhakuviikko takana. Saldona 14 lähetettyä hakemusta, joista yksi avoin hakemus. Työpaikkoja haettu LinkedInistä, Oikotieltä ja Monsterista. Vastauksia kaksi. Ensimmäinen vastaus avoimeen hakemukseen, jossa todetaan, että ei ole töitä tarjolla - turha hakea avoimella hakemuksella. Toinen vastaus kiittää mielenkiinnosta, mutta koska hakuaika alkoi jo viikko sitten, osa hakijoista on jo haastateltu.  Seuraavaan työnhakuviikon taktiikka: hakemuksia vain juuri avautuneisiin työnhakuilmoituksiin ja turha raapustella avoimia hakemuksia. Hakemustekstiin voisi tehdä myös joitakin muutoksia. Koska kun vielä ei tärpännyt, hakemus ei siis ollut ihan vielä täydellinen. Ei hätää, ei stressiä, tässä oppii koko ajan ja tämä on ihan kivaa.  Työnhaku on minusta, ainakin vielä, ihan kivaa. Koska vaikka, olenkin vaatimaton, työnhaun itsekehuskelu ja oman erinomaisuuden mainostaminen on jollain kierolla tavalla kivaa. Opiskeluaikana keskityt opiskelemaasi aiheeseen, töissä keskityt yrity

Kuten ehkä olet huomannut, jouduin jättämään blogini sivuun muutamaksi kuukaudeksi. Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että minulla ei ollut aikaan - kirjoitin gradun. Valmistun kauppatieteiden maisteriksi. Kun gradu oli kunniakkaasti saatu päätökseen ja palautettu, pidin lyhyen mietintätauon. Jotenkin tuntui siltä, että jouduin kertomaan itselleni kuka minä olen. Tämä saattaa kuulostaa omituiselta, mutta koska gradun kirjoittaminen on hyvin intensiivistä, ei millekään muulle ole aikaa. Sitä ikään kuin unohtaa itsensä ja keskittyy vain työhönsä. Vapaa-aikana alitajunta työstää gradua, gradu tulee uniin ja kaikkiin keskusteluihin, koska se on ainoa asia mitä elämässä on. Tietysti elämässä on myös syöminen ja siivoaminen, joista tulee arkeen mukavia hengähdystaukoja. Eivät vain tekosyitä, mutta ihan oikeita syitä nousta työpöydän ääreltä ja tehdä hetki jotain muuta  kuin sitä iän ikuista gradua.  Noh, nyt kun sitä gradua ei enää tarvitse tehdä, joutuu hieman miettimään, että mitäs muu