- Hyphen -

Tekemäni plus ja miinus -listan jälkeen aloin kallistua yrittämiseen yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Painavimpana listassa tuntui olevan vaadittava 2500 euron alkupääoma. Se tuntuu kovin suurelta summalta, mutta tuo summa kuitenkin siirretään yrityksen käyttöön. Ei verottajalle, ei kaupparekisterille, eikä kenenkään muunkaan käyttöön kuin yritykselle itselleen. Tuolla alkupääomallahan voi ostaa vaikka tietokoneen tai lyijykyniä. Ei sitä tarvitse seisottaa tilillä, vaan sen voi ottaa vaikka heti käyttöön. Toisaalta tuo alkupääoma olisi löydyttävä nyt tililtä. Toinen asia, mitä aloin puntaroimaan, on yritystoiminnan laajuus. Osakeyhtiö mahdollistaisi kaiken. Aivan kaiken! Kun nyt aloitan yrittäjän urani, niin onhan se ihan hullua lähteä liikkeelle puoliteholla. Elinkeinon harjoittajana (ja yrityksen miljoonatuloilla) ansiotulot kasvaisivat loputtomiin, jolloin veroprosenttini nousisi. Osakeyhtiöllä kaikkea tuloa ei tarvitsisi tulouttaa itselle, jolloin vero voitosta olisi maksi

Yrityksen perustaminen (eli teen juominen omassa toimistossa) yksin tarkoittaa sitä, että yhtiömuodoksi ei voi valita avointa yhtiötä tai kommandiittiyhtiötä. Nämä molemmat tarvitsevat kaksi omistajaa; luonnollista henkilöä eli ihmistä tai oikeushenkilöä eli yhtiötä. Kommandiittiyhtiöllä toinen omistaja on äänetön eli vastuusta vapaa. Hänelle tai tälle kuuluu vain osuus voitosta. Perustaisinko yrityksen, jossa saan jakaa voiton jonkun kanssa, joka ei tekisi rahansa eteen mitään? No en todellakaan. Henkilöyhtiöt pois laskuista. No, osakeyhtiö vai toiminimi? Toiminimihän on virheellinen nimitys yksityiselle yritykselle. Oikea termi on yksityinen elinkeinonharjoittaja, mikä jaetaan liikkeenharjoittajiin ja ammatinharjoittajiin. Toiminimi viittaa yrityksen nimeen eli nimeen, jolla yritys toimiin. Nokia Oyj:n toiminimi on Nokia. Simple as that.  Oyj:stä puheen ollen; tiedätkö miksi julkinen osakeyhtiö on OYJ eikä JOY?  Ruotsiksi julkinen osakeyhtiö on publikt aktiebolag, mistä tu

Hiipisinkö villasukkineni yksin vai olisiko siellä joku, jonka kanssa joisin teetä? Kysyin parilta potentiaaliselta yhtiökumppaniehdokkaalta heidän innostustaan kumppaniksi ryhtymiseksi. Kukaan ei innostunut. Yhdellä ei ollut alkupääomaa, toisella ei ollut osaamista ja kolmas oli muuten vain arveluttava, että ehkä olisi parempi ryhtyä puuhaani yksin.  Yrityksen perustaminen kaverin kanssa kuulostaa aluksi kivalta, mutta todellisuus voi tehdä ikävää jälkeä. Kaveri ei välttämättä ota tarpeeksi vastuuta, tämän sanomisia tai tekemisiä voi joutua häpeämään ja entäs voitonjako, kun itse teet enemmän ja toinen haluaa saman verran euroja kuin sinä. Kaikesta pitää päästä edes tyydyttävään yhteisymmärrykseen. On muistettava, että business on businessia. Jos sydänystävä ei tajua mikä yritystoiminnan tarkoitus on, voi unelmasta hyvin nopeasti tulla painajaista.   Ei kuitenkaan sovi unohtaa hyviä puolia. Kaverin kanssa vastuuta SAA ja PYSYY jakamaan. Uusista toimenpiteistä ja yrittämisen t

Kun olin saanut myytyä itselleni ajatuksen oman tilitoimiston perustamisesta, olin vähän innoissani. Villasukat ja teekuppi omassa pienessä toimistossa. Sitten saisi suunnitella oman käyntikortin ja nettisivut pitää tietenkin tehdä. Tilitoimiston ei varmaan tarvitse olla Facebookissa tai Instagamissa. Vai kiinnostaisikohan ihmisiä kuvat tasekaavasta tai tilapäivitykset kirjanpidon etenemisestä. Meitähän on moneen junaan, joten varmaan sitä jonkun tavoittaisi. Sillähän voisi saada lisää asiakkaita. Laittaisi siihen vielä hienon mainostekstin: Meiltä katu-uskottavat tilinpäätökset tai Näitä lukuja kehtaat esitellä äidillesikin . Sosiaalisen median voimaa ei saa väheksyä.  Palataanpa taas arkeen. Yrityksen perustaminen. Miten sen aloittaisi? Ensinnäkin pitäisi päättää yhtiömuoto ja yrityksen nimi. Voi ei, yrityksen nimi ja vielä tilitoimistolle. Sen pitäisi olla vakuuttava, mutta ei niin tylsä, ettei sitä kehtaisi sanoa ääneen. Yhtiömuodoksi olin ajatellut osakeyhtiötä, mutta vaihtoe

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut oman yrityksen perustamisesta. Oma pieni yritys. Villasukat jalassa ja teekuppi kädessä. Siinä sitä onnellisena piirustelisi paperille jotakin ja kassakone kilkattaisi iloisesti.  Ensimmäinen inhottava ajatus, joka mieleeni putkahti oli ”niin mikä yritys?”. Siis mitä sellaista minä osaisin tehdä, josta joku olisi valmis maksamaan. Tarkoitus tietenkin olisi, että se joku maksaisi ”ihan kivasti” eli tarpeeksi, että sillä saisi itsensä elätetyksi. Pidän piirtämisestä, mutta mainostoimistoja ja graafikoita on joka kuusen alla. Pidän mullan kuopsuttelusta keväisin, mutta olisiko joku valmis maksamaan siitä, ja ison multakasan kuopsuttelu voi käydä pidemmän päälle raskaaksi. Kakkujakin on ihan kiva leipoa silloin tällöin, mutta en ole kokki ja jaksaisiko sitä aina vatkata kakkutaikinaa. No, entä valokuvaaja? Ei, ei valokuvaajakaan, ensinnäkin siksi, että en ole ammattivalokuvaaja ja minusta tuntuu, että kuvani ovat aina vähän suttuisia.  Itsekritiikkiä sii