Toinen työnhakuviikko
Viikko alkaa vauhdikkaasti. Ennen kuin saan itseni sängystä ylös, puhelin soi. Sunnuntaina, siis edellisenä iltana lähettämäni hakemus on herättänyt kiinnostusta. Soittaja on henkilöstövuokrausfirmasta ja vuokraajalla on kiire saada työntekijöitä. Sovimme tapaamisen samalle päivälle klo 13. Otsaan nousee hiki ja naamalle tulee virnistys. Niin ja miten niihin haastatteluihin oikein valmistauduttiinkaan...?
Viikon saldoksi muodostui kaksi lähetettyä hakemusta. Halusin katsoa mitä vastauksia saan jo lähetettyihin hakemuksiin, joten hillitsin hieman hakemusintoani. Maanantaiaamun puhelun lisäksi puheluita tuli viikon aikana vielä viisi. Näistä yksi oli puhelinhaastattelu. Kasvokkain tehtyjä haastatteluja oli yhteensä kolme. Ja yksi sähköposti, jossa kerrottiin, että valitettavasti valinta ei osunut minuun.
Jokaiseen haastatteluun menin samoilla vaatteilla, koska halusin tuntea itseni mukavaksi ja minimoida vaatteiden valinnan vaivan. Vaatevalintani haastatteluihin oli mustat kapealahkeiset housut, valkoinen t-paita ja tummansininen pellavajakku, jonka hihat käänsin kerran ympäri ja vedin kyynärpäähän. Tämä on sopivan siisti ja kevyt kesähaastatteluihin, vaikuttamatta kuitenkaan liikaa pölyttyneeltä toimistorotalta. Kenkinä olivat matalapohjaiset mustat nahkaballeriinat ja laukkuna vaalea tekonahkainen laukku, jonne sain helposti mahdutettua todistuskansioni, muistiinpanovihon ja muun tarpeellisen omaisuuteni.
Haastattelusta tultuani pesaisin käsin t-paidan (koska olen stressihikoilija) ja tuuletin pellavajakun. Kun t-paita oli hieman kuivunut, silitin sen, joten puvustoni oli taas käyttövalmiina seuraavaan haastatteluun. Koin suurta ylpeyttä siitä, että valitsin yhden haastattelupuvun, jolla menen läpi koko työhaun. Näin säästän itseni aivan turhalta vaatestressiltä ja voin rauhassa stressata sitä tärkeintä eli työn saantia.
Viikon saldoksi muodostui kaksi lähetettyä hakemusta. Halusin katsoa mitä vastauksia saan jo lähetettyihin hakemuksiin, joten hillitsin hieman hakemusintoani. Maanantaiaamun puhelun lisäksi puheluita tuli viikon aikana vielä viisi. Näistä yksi oli puhelinhaastattelu. Kasvokkain tehtyjä haastatteluja oli yhteensä kolme. Ja yksi sähköposti, jossa kerrottiin, että valitettavasti valinta ei osunut minuun.
Jokaiseen haastatteluun menin samoilla vaatteilla, koska halusin tuntea itseni mukavaksi ja minimoida vaatteiden valinnan vaivan. Vaatevalintani haastatteluihin oli mustat kapealahkeiset housut, valkoinen t-paita ja tummansininen pellavajakku, jonka hihat käänsin kerran ympäri ja vedin kyynärpäähän. Tämä on sopivan siisti ja kevyt kesähaastatteluihin, vaikuttamatta kuitenkaan liikaa pölyttyneeltä toimistorotalta. Kenkinä olivat matalapohjaiset mustat nahkaballeriinat ja laukkuna vaalea tekonahkainen laukku, jonne sain helposti mahdutettua todistuskansioni, muistiinpanovihon ja muun tarpeellisen omaisuuteni.
Haastattelusta tultuani pesaisin käsin t-paidan (koska olen stressihikoilija) ja tuuletin pellavajakun. Kun t-paita oli hieman kuivunut, silitin sen, joten puvustoni oli taas käyttövalmiina seuraavaan haastatteluun. Koin suurta ylpeyttä siitä, että valitsin yhden haastattelupuvun, jolla menen läpi koko työhaun. Näin säästän itseni aivan turhalta vaatestressiltä ja voin rauhassa stressata sitä tärkeintä eli työn saantia.
Kommentit
Lähetä kommentti