Työnhaun jälkitunnelmat
Aloitin työnhaun kesäkuun alussa ja päätin sen, saaden työpaikan, heinäkuun alussa. Työhakemuksia lähetin yhteensä 19 kappaletta. Puheluita tuli 22, jotka kaikki koskivat tavalla tai toisella neljää hakemaani työpaikkaa. Siis 19 hakemani työpaikan joukossa oli neljä sellaista, jotka johtivat puhelinsoittoon ja tapaamiseen. Jokaisessa näissä neljästä työstä oli jollain tavalla jonkinlainen työnvälitysfirma mukana. Joko osan prosessista tai loppuun asti. Työsuhde, johon lopulta päädyin, solmittiin ilman työnvälitysfirmaa - he olivat vain avustamassa rekrytointia.
Viiden viikon aikana kävin kuudessa haastattelussa, joissa kolmessa katsottiin todistuksia ja kolmessa ei katsottu. Ne jotka katsoivat todistukseni lukivat tai silmäilivät läpi edellisen työtodistukseni (joka oli kansiossani ensimmäisenä, vaikkakaan ei ollut viimeisin tapahtuma elämässäni, olinhan vasta valmistunut maisteri) ja pläräsivät kolmesta neljään sivua koulutodistuksia. Kukaan ei syynännyt läpi kaikkia kansioni papereita.
Vaikka olin juuri valmistunut ja kansioni oli muutenkin painottunut enemmän koulutodistuksiin, eikä työtodistuksiin, eivät todistusten arvosanat kiinnostaneet ollenkaan. Pidän tätä hieman erikoisena, että suurimpaan osaan haastatteluista minulla ei vielä ollut mahdollisuutta näyttää maisterin todistusta ja sitten kun olin todistukseni saanut, haastattelijat eivät kysyneet sitä nähtäväksi.
Todistusten esittämisen lisäksi minua jäi mietityttämään, että soittiko kukaan edelliselle työnantajalle. Muutama haastattelija olisi halunnut minulta vähintään kaksi suosittelijaa, mutta koska minulla on takanani vain yksi työsuhde (joka sattumoisin on kymmenenvuotinen), ei minulla ollut tarjota kuin yksi suosittelija - entinen esimieheni. Ottaen huomioon se, että työnhakuni osui kesälle en ollut ollenkaan varma siitä, kykeneekö kukaan tavoittamaan tätä entistä työnantajaani. Tai jos joku yritti soittaa hänelle, eikä soittoon vastattu, mikä merkitys tällä oli työnhaussani.
Viiden viikon aikana kävin kuudessa haastattelussa, joissa kolmessa katsottiin todistuksia ja kolmessa ei katsottu. Ne jotka katsoivat todistukseni lukivat tai silmäilivät läpi edellisen työtodistukseni (joka oli kansiossani ensimmäisenä, vaikkakaan ei ollut viimeisin tapahtuma elämässäni, olinhan vasta valmistunut maisteri) ja pläräsivät kolmesta neljään sivua koulutodistuksia. Kukaan ei syynännyt läpi kaikkia kansioni papereita.
Vaikka olin juuri valmistunut ja kansioni oli muutenkin painottunut enemmän koulutodistuksiin, eikä työtodistuksiin, eivät todistusten arvosanat kiinnostaneet ollenkaan. Pidän tätä hieman erikoisena, että suurimpaan osaan haastatteluista minulla ei vielä ollut mahdollisuutta näyttää maisterin todistusta ja sitten kun olin todistukseni saanut, haastattelijat eivät kysyneet sitä nähtäväksi.
Todistusten esittämisen lisäksi minua jäi mietityttämään, että soittiko kukaan edelliselle työnantajalle. Muutama haastattelija olisi halunnut minulta vähintään kaksi suosittelijaa, mutta koska minulla on takanani vain yksi työsuhde (joka sattumoisin on kymmenenvuotinen), ei minulla ollut tarjota kuin yksi suosittelija - entinen esimieheni. Ottaen huomioon se, että työnhakuni osui kesälle en ollut ollenkaan varma siitä, kykeneekö kukaan tavoittamaan tätä entistä työnantajaani. Tai jos joku yritti soittaa hänelle, eikä soittoon vastattu, mikä merkitys tällä oli työnhaussani.
Oli asia niin tai näin, sain töitä ja se saa minut hymyilemään ja elämän näyttämään huomattavasti helpommalta.
Kommentit
Lähetä kommentti