Pienen palkan suuret kulut

Entinen työnantajani tapasi valittaa sitä, kuinka kalliita työntekijät ovat yritykselle. Hän tarkoitti palkan sivukuluja, jotka yritys tilittää eteenpäin siis ennakonpidätystä, työeläkemaksua ja vakuutusmaksuja. Hän olisi halunnut antaa palkkarahan mieluummin kokonaisuudessaan työntekijälle.

Mutta kuinka paljon palkan sivukulut oikeastaan ovat? 

Palkka

Ennakkoperintälain 13. pykälässä palkalla tarkoitetaan kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, etuutta tai korvausta, joka saadaan työ- tai virkasuhteesta. Tähän kuuluvat myös kokouspalkkiot ja luontoisedut kuten auto-, ravinto, asuntoetuus.

Palkkaa eivät ole verovapaat henkilökuntaedut tai kustannusten korvaukset. Edellyttäen, että henkilökuntaedut ovat tavanomaiset eli ne ovat tarjolla koko henkilökunnalle ja ne ovat hinnaltaan kohtuullisia. Yleisimmin tarjottavia henkilökuntaetuuksia ovat terveydenhuolto ja henkilökunta-alennukset esimerkiksi yrityksen omista tuotteista tai palveluista. Kustannusten korvauspuolella tyypillisimpiä ovat kilometrikorvaukset ja päiväraha, jotka siis eivät ole ”palkkaa”.

Kulut

Työeläkemaksu (TyEL) on erä, jonka työnantaja maksaa ja josta osa myös pidätetään työntekijän palkasta. Työeläkemaksu on kokonaisuudessaan noin 24%, josta työnantajan osuus on noin 18% ja työntekijän osuus noin 6%.

Työnantajan sosiaaliturvamaksut vuonna 2016:

• Sosiaaliturvamaksu 2,12%
• Työeläkevakuutus on keskimäärin 18%.
• Työttömyysvakuutus 2 044 500 euron palkkasummaan asti 1,00% ja tämän palkkasumman ylittävältä osalta 3,90%
• Ryhmähenkivakuutus on keskimäärin noin 0,07%, mutta osuus vaihtelee vakuutusyhtiöittäin.
• Tapaturmavakuutuksen maksu vaihtelee toimialoittain ja yrityskohtaisesti. Maksu määräytyy palkkojen ja työn tapaturmariskin mukaan.

Työnantaja perii työntekijän osuuden työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksusta palkanmaksun yhteydessä. Eläkevakuutusmaksu alle 53-vuotiaiden palkasta on 5,70% ja 53 vuotta täyttäneiden palkasta 7,20%. Työntekijän työttömyysvakuutusmaksu on 1,15%. Palkasta pidätetään ennakonpidätys, jonka työnantaja tilittää edelleen verottajalle. Ennakonpidätyksen suuruus on merkitty työntekijän verokorttiin perus- ja lisäprosenttina.

Esimerkki

Kun pelkät prosentit harvoin kertovat kenellekään mitään, otetaan esimerkki.

Palkanmaksuksi sovitaan 3100 euroa. Työntekijä neuvottelee itselleen autoedun, jonka verotusarvo on 780 euroa. Hän ostaa työpaikaltaan myös 20 kpl lounasseteleitä, joiden nimellisarvo on 8 euroa/kpl. Lounasseteleiden verotusarvo on 75%, jolloin työntekijä maksaa jokaisesta setelistä 6 euroa eli lounasseteleiden hinnaksi tulee yhteensä 120 euroa. Työnantajan menona lounassetelit ovat yhteensä on 160 euroa (=8*20).

Työntekijä saa päivärahoja 44 euroa (verovapaa kustannustenkorvaus – ei lasketa bruttopalkkaan, mutta huomioidaan kun lasketaan kuinka paljon työntekijä loppujen lopuksi saa palkkaa) ja hänen ennakonpidätysprosenttinsa on 40.

Työntekijän palkan kulut:

Tästä saadaan bruttopalkka 3100+780+120=4000 euroa (bruttopalkka koostuu rahapalkasta, autoedusta ja lounasseteleistä)

Ennakonpidätyksen määrä 40%*4000=1600 euroa

TyEL-maksu 6%*4000=240 euroa

Työttömyysvakuutusmaksu 0,6%*4000=46 euroa

Käteen jäävä palkka on 3100+44-1600-240-46=1258 euroa eli rahapalkkaan lisätään päiväraha ja vähennetään ennakonpidätys, työeläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu.

Työnantajan tilittämät palkkakulut:

TyEL-maksu 18%*4000=720 euroa

Sosiaaliturvamaksun suuruus on 2,12%*4000=84,80 euroa

Ryhmähenkivakuutus 0,07%*4000=2,80 euroa

Työttömyysvakuutusmaksu 1%*4000=40 euroa

Työnantajan sosiaalikulut yhteensä 720+84,80+2,80+40=847,60 euroa

Työnantajan kulut yhteensä ovat 4000+847,60=4847,60 euroa.

Työntekijän kuukaudessa käteen saatavasta 1258 euron palkasta aiheutuu työnantajalle kuluja 4847,60 euron edestä.